Löf elämän aalloilla:

ELÄMÄ ON ALATI MUUTTUVA TARINA ITSESTÄÄN


Myrsky on vertauskuva elämästä, sillä elämä ei koskaan lopeta liikettään. Aaro Löf on mies, joka on kokenut olleensa myrskyn armoilla. Nyt hän tunnustelee ja katselee myrskyään antaen sen pyyhkiä kasvojaan. Hän antautuu sille, mutta ei samastu siihen. Se, mikä on muuttumatonta, seisoo nyt myrskyä luoden, täysin tyynenä.

Aaro Löf (29) on mies, jolta ystävät ja tuttavat saavat usein ensimmäisenä lämpimän halauksen. Se on toimittajallekin osoitettu ele tavatessamme Silvupleen kasvisravintolassa Helsingin Kalliossa. Aaro nauttii juuri raakaravintoateriaansa - mies kertoo enää harvoin syövänsä mitään kypsennettyä.
Tapasin Aaron edellisen kerran hänen ollessa 11-vuotias. Toukan kehittyminen perhoseksi tuntuu olevan Aaron kohdalla hämmästyttävän ilmeistä. Epävarmasta nuoresta pojasta on tullut jotakin, jota on vaikea sanoiksi pukea. Silmistä pilkistää vanha ja kokenut sielu, joka on löytänyt arkipäivässä toimivan sisäisen rauhan ja tasapainon. Missä on miehen salaisuus?

Nahkanluontiprosesseja
Aaro Löf luonnehtii itseään muun muassa yhteen liittäjäksi, elämän valmentajaksi, luennoitsijaksi ja terveen maskuliinisuuden tutkijaksi.
Mihinkään näistä identiteeteistä hän ei kuitenkaan halua fiksoitua, vaan kokee olevansa alati muuttuva ja elämään joka hetki syntyvä ilmentymä. Se, mikä tällä hetkellä näyttäytyy, voi olla seuraavassa hetkessä jo mennyt.
29-vuotiaalla rovaniemeläissyntyisellä miehellä on ollut saman verran asuinpaikkoja kuin elinvuosiakin. Mukautumiskykyä on siis elämässä tarvittu.
- Olen kokenut asuinpaikkakuntien muuttumisenkin eräänlaisena nahkanluomisprosessina, jossa minun on pitänyt luoda itseni aina uudelleen. Aiemmin koin olevani kuin myrskyn vietävänä alituisen muutoksen armoilla. Myrsky vei aikansa, mutta opin sopeutumaan ja selviytymään, Aaro kiteyttää.

Rauhassa myrskyn keskellä

Aaro on usein piirtänyt oman elämäntarinansa pyörremyrskyksi. Myrskyn keskellä hän tunsi aikoinaan itsensä pieneksi ja voimattomaksi.
- Piirroksen keskellä oli sumealta vaikuttavan kuva minusta - kuva, joka on hetki hetkeltä tarkentunut selkeämmäksi. Kun piirrosta katsoo tarpeeksi kauan, huomaa minun jo seisovan myrskyn keskellä rauhallisin mielin.
Iloinen rauha syntyy kun huomaa myrskyn olevan vain ympärillä pyörivä loputon muutos. Ja lopulta: myrskyn suuntaan voi itse vaikuttaa olennaisesti. Tämä oivallus avautui Aarolle jo melko nuorena.
- Lapsuudenkodissani oli rikkonaisuutta ja ihmissuhdeongelmia. Ne saivat minutkin kyselemään asioiden syvempiä syitä. Mietin, miksi minulla on paha olla ja miksi muilla on paha olla? Mistä saavat syntynsä nämä tarinat, jotka saavat ihmisen voimaan pahoin?
Vastaus löytyi mieleen samastumisesta, josta ristiriidat aina syntyvät.
- Niin fraasilta kuin se saattaa kuulostaakin, oleminen on kaiken ydin, ei asioiden älyllinen ymmärtäminen. Kun sen oikeasti oivaltaa, tila ei vastaa mitään siitä tehtyjä mielikuvia. Vastaus löytyy siis aina tästä ja nyt - tästä ja nyt - tästä ja nyt... Aaro toistelee.

Tutkimusmatkoja oivalluksissa

Ulkoiset olosuhteet, elämäntarinat ja kokemukset ovat muutoksen lapsia. Ulkoinen muoto ottaa juuri sen suunnan, minkä mieli sille antaa.
- Oivalsin jo nuorena, että pystyn tietoisesti muokkaamaan ulkonaisia muotoja mielen avulla. Inspiraation lähteenä saattoi olla kirja tai vaikka televisio-ohjelma. Laitoin vain vaatekaapin ja ajatusmaailman uusiksi - ja taas mentiin, hän sanoo.
Todellisuuden muokkaaminen mielellä näytti toimivan hyvin. Hauskimpina kokeiluna Aaro pitää esimerkiksi 250 työntekijän yrityksen rakentamista reilussa kahdessa vuodessa, 25-vuotiaana.
Se tapahtui pelkkien valmisruokien voimalla, pahoinvoinnin kanssa taistellen.
- Kehollisesta tutkimusmatkastani kertoo esimerkiksi muuntautuminen 62 kilon painosta 112,5 kiloiseksi kehonrakentajaksi pari vuotta kestäneessä projektissa.
Muutosten tekemiseen vaikuttivat Aaron mukaan myös ympäristön hyväksynnän tavoittelu ja tarve löytää oma paikkansa alati muuttuvissa olosuhteissa.

Muotoa muokaten
Aaro keskittyy valmennustyössään edelleenkin muodon muokkaamiseen.
- Työskentelyn tarkoituksensa on myös aina paljastaa, mikä muodon takana on. Mietimme ihmisen unelmia, ja sitä, miten ne tehdään todeksi, sekä sitä, kenen unelmia ne ovat.
Aina ihmiset eivät koe helpoksi muuttaa todellisuuttaan mieleisekseen.
- Siitä esimerkkinä on vaikkapa ylensyömisen. Jos ihminen saa siitä turvaa, lohtua ja mielihyvää, hän ei motivoidu lopettamaan ylensyömistä, vaikka tietää sen haitalliseksi. On helpompi tehdä muutoksia, kun tiedostaa nykyisen toimintansa haitalliseksi ja ymmärtää sen tarpeita täyttävän luonteen. Tilalle on myös tuotava uusia ja kestäviä ratkaisuja.
- Me luomme tätä elämää ajatuksillamme, Aaro kiteyttää.
Aaro ei usko mielen rakenteiden häviävän minkään hokkus pokkus -menetelmän avulla.
- Tietoisella mielen käytöllä voi tehdä kuitenkin paljon, jolloin elämän matka alkaa sujua mukavammissa merkeissä.

Rauha muodon takana
Vaikka mukavia tarinoita on mukavampi elää kuin draamaa, pelkkää ulkonaista muotoa muuttamalla ei saavuteta pysyvää mielen rauhaa. Mistä rauhan sitten löytää?
- Rauhan tilan saavuttamiseksi tulee mennä muodon taakse. Täydellinen irti päästäminen tuo rauhan, Aaro summaa.
- Lopulta mikään muoto ei ole totta, joten miksi siitä tehdä totta. Kokemukset ja olosuhteet muuttuvat koko ajan eikä mistään absoluuttisesta totuudestakaan kannata pitää kiinni. Elämä elää itseään minun kauttani, ilman minua ja minusta huolimatta.
Elämällä ei ole kiirettä itseään luodessaan; se ei arvota tai tuomitse. Aaro vertaa tietoisuutta pieneen, itsestään oppivaan lapseen, joka leikkii itsensä kanssa saaden aikaan mitä erilaisempia kokemuksia.
- Tietoisuus on kuin lapsi, joka tarkastelee varpaitaan ja sormiaan. Toisinaan se puraisee omaa sormeaan ja havaitsee siinä kirpaisevan kivun. Näin elämä tulee tietoiseksi itsestään ja oppii kokemuksistaan. Pieni minämme usein takertuu tapahtumiin ja ajattelee, että on hätä, kun sormi tuli purruksi.

Jos seepra olisi ihminen
Eläimet näyttävät olevan ihmisiä paremmin kosketuksissa läsnäolon tilaan. Aaro ottaa esimerkiksi seepran. Jos leijona hyökkää sen kimppuun ja syö sen, seepran tarina päättyy.
- Jos seepra pääsee karkuun, se luultavasti kokee ensin pelkoa kokemastaan. Se saattaa pysähtyä ja täristä vähän aikaa puun alla purkaessaan tunteensa ulos. Sitten kun tilanne on ohi, se unohtuu ja elämä jatkuu.
Jos seepra olisi ihminen, se alkaisi ajatella kuin ihminen: miksihän kimppuuni hyökättiin? Mikähän tarkoitus sillä oli? Koskahan tulee seuraava leijona kimppuuni? Miten minun täytyy varautua?
- Sille syntyisi henkilökohtainen tarina hyökkäävistä leijonista, joita pitää pelätä ja jotka väijyvät sitä jatkuvasti. Samalla kun tekee tarinasta henkilökohtaisen ja alkaa pitää siitä kiinni, jää sen vangiksi eikä huomaa, että kaikki onkin hyvin juuri nyt. Kukaan ei vahingoita juuri nyt. Mikään ei rasita juuri nyt.
Pettymykset ja pelot ilmenevät usein myös parisuhteessa.
- Vaikka parisuhde on kaunis asia, toisinaan ihmisiä pitävät yhdessä erilaiset tarinat ikään kuin väkisin. Silloin molemmat voivat pahoin.
- Emme aina muista, että toista ihmistä ei voi omistaa ja että hän ei ole tarina. Ihanteellisimmillaan inspiraatio tuo kaksi ihmistä yhteen. He ovat suhteessa niin kauan kuin yhdessäolo on luovaa ja rakentavaa, toisinaan koko elämän.

Anna asioiden vain tapahtua
Ego on sana, jota Aaro ei mielellään käytä, sillä sana herättää paljon erilaisia mielleyhtymiä.
Aarolle ego tarkoittaa samaistumista mihin tahansa - olivat kohteena sitten enkelit, elämänkatsomukset, filosofiat, eri ulottuvuudet, Atlantis, valaistuminen, Jumala tai kissa.
- Ne ovat määriteltyjä mielen konsepteja, ajatuksia, jotka eivät ole yhtään sen todellisempia kuin mikään muukaan. Enkeleitä, kuten kissojakin, on varmasti olemassa ja nimet ovat termejä kokemillemme energioille ja asioille.
- Jos yksi uskomus korvataan uudella, vaikka enkeliuskomuksilla, kyse on aina vain uuteen mielen luomukseen samaistumisesta. Elämä parhaimmillaan ei pakota mitään mihinkään muottiin tai uskomukseen. Aina kun uskot johonkin, rajoitat itsesi juuri siihen. Se on samaistumista egoon - minun kielessäni.
- Anna siis vain asioiden tapahtua. Elämä kyllä tietää mihin se on menossa ja miten se haluaa ilmetä kauttasi, Aaro rohkaisee.

Valaistuminenkin identiteetti?
Henkisissä traditioissa puhutaan usein kehitystiestä, värähtelytaajuuksien nostamisesta, valaistumisesta ja todellisen itsen tunnistamisesta. Valaistumisella ymmärretään irrottautumista egosta, jolloin ei siis samaistuta enää omaan pieneen minään tai olosuhteisiin.
- Silloin tietyt nurkat varmasti valaistuvat, mutta 'valaistunut' on silloinkin vain uusi ja rajoittava identiteetti, joka ei ole sen todellisempi kuin muutkaan.
Ns. todellinen itse on varmasti nykyisen identiteetin todellisempi taso, johon jokainen kasvaa joka hetki. Senkin tavoittelusta ja oman kehityksen edistämisestä on jossain vaiheessa kuitenkin päästettävä irti.
- Kun tarve omaan minään on mennyt, ei ole ketään, joka olisi nousemassa edes kehityksen rappusia. Ja tästä se oikea kehitys vasta alkaa! Aaro huomauttaa.
So: what is the point?
- There is no point! Aaro nauraa. Ja kyseessä on todellakin vapauttava asia. Elämä kehityskaarineen on siis alati avautuva mysteeri.
Kehitys toki kuuluu itseään luovan elämän luonteeseen ajan maailmassa. Eikä toki haittaisi, jos maailmaamme tulisi korkeampia värähtelyjä ja uusia ulottuvuuksia, jotka tarjoaisivat kauniimpia sävyjä.
- Tällä hetkellä elämä on monilta osin aika raadollista. Täällä näyttäisi olevan viisi miljardia erillistä minää täyttämässä omia tarpeitaan - oli tarkoituksena sitten pelastaa maailma tai tuhota se.
- Hyvä olisi, jos havaitsisimme lopultakin, ettei ole mitään erillistä minää; on vain yksilöllisiä kokemuksia. Ykseyteen on siis vielä matkaa. Mutta elämä menee sinne sitten kuin haluaa, kiteyttää Aaro Löf.
Teksti: Merja Elisabeth
----

AARO LÖF - YKSEYDEN ASIALLA

Aaro Löf on työskennellyt hyvinvoinnin parissa vuodesta 2002. Hänen osaamisalueitaan ovat mm. ravitsemus, perinteinen kiinalainen lääketiede ja elämäntaidollinen valmennus. Nykyisin hän keskittyy lähinnä luennoimiseen ja erilaisiin valmennuksiin työyhteisöissä, yksilötasolla ja erilaisissa ryhmissä.
- En koe itseäni minkään tietyn sanoman julistajaksi enkä pidä minkään tiimin verkkareita ylläni, hän sanoo.
- Kaunista ja koskettavaa työssä on nähdä, kun ihmisen silmät kertovat oivalluksesta ja avautumisesta. Oivallukset voivat kestää hetkestä elinikään, mutta niiden kokeminen vuorovaikutuksessa on mielekästä ja palkitsevaa.
Aaro pitää valmennuksen keskeisimpinä työkaluina erilaisten psykologisten ja henkisten koulutusten kautta rakentuneita valmennuskonsepteja.
- Selkeimmin lähestymistapoihini tänään vaikuttavat maailman tunnetuimman valmentajan ja nykyisen Lifecoach käsitteen perustajan Anthony Robbinsin ja hänen työparinaan toimivan Cloé Madanesin menetelmät. (Lisätietoja: www.aarolof.com)

------------

- Oivalsin jo nuorena, että pystyn tietoisesti muokkaamaan ulkonaisia muotoja mielen avulla. Inspiraation lähteenä saattoi olla kirja tai vaikka televisio-ohjelma. Laitoin vain vaatekaapin ja ajatusmaailman uusiksi - ja taas mentiin, Aaro Löf sanoo.

Iloinen rauha syntyy kun huomaa myrskyn olevan vain ympärillä pyörivä loputon muutos. Ja lopulta: myrskyn suuntaan voi itse vaikuttaa olennaisesti.

Elämä parhaimmillaan ei pakota mitään mihinkään muottiin tai uskomukseen. Aina kun uskot johonkin, rajoitat itsesi juuri siihen. Se on samaistumista egoon - minun kielessäni.

Tietoisuus on kuin lapsi, joka tarkastelee varpaitaan ja sormiaan. Se puraisee omaa sormeaan ja havaitsee siinä kirpaisevan kivun. Näin elämä tulee tietoiseksi itsestään ja oppii kokemuksistaan. Oma pieni minä usein vain luulee, että on joku hätä, kun sormi tulee purruksi.

- Myrsky on. Kun löydät oman keskuksesi, alkaa myrsky muovautua sinun ympärillesi.
- Olen rakentanut omat uskomukseni ja käsitykset itsestäni uusiksi, kaikkia oletuksia vastaan, uudelleen ja uudelleen.
- Rakkaus yhtyy läsnäoloon automaattisesti. Läsnäolossa voi rakastaa myös muotoa, sillä tietoisuus on luonut senkin