Terveysväitteiden viidakossa

Ravinnon terveysvaikutuksissa on nyt mielenkiintoinen linjaus. Ravinnolla saa edistää vain terveen ihmisen terveyttä. Kun sairastuu, ei ravinnon terveellisillä aineilla saakaan enää kohentaa tilaansa. Ainakaan siitä ei saa viestiä.

Luontaistuoteala joutui vuoden vaihtuessa mitä suurimman murroksen kouriin uuden terveysväitteitä koskevan asetuksen myötä. Käytännössä tuotemarkkinoinnissa tarvitaan erityistä luovuutta, sillä entisiä terveysväitteitä ei saa enää esittää, elleivät ne ole Euroopan komission sallimia.
Euroopan komissio julkisti joulukuussa listan elintarvikkeista ja ravintoaineista, jotka ovat saaneet ns. terveysväitteen. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) arvioi EU-komission valtuuttamana jokaisen hakemuksen koskien elintarvikkeisiin liittyviä terveysväittämiä. Sallittu terveysväite on esimerkiksi: "B6-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta", tai "Melatoniini auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa".
Hyväksyttynä listalle pääsivät lähinnä vitamiinit, hivenaineet ja kuidut. Rasvahapotkin saivat jonkun terveysväitteen. Hylättyjen väittämien kirjo on valtavan laaja. Niiden joukossa on runsaasti tieteellistä tutkimusta omaavia aineita, kuten vihreä tee, maitohappobakteerit ja kaikki nykyisissä nivelten hyvinvointiin käytettävissä tuotteissa olevat aineet.

Mihin jäivät probioottien terveysväitteet?
Maitohappobakteereiden tiedetään olevan terveyttä edistäviä ja niistä on lukematon määrä tutkimusta. Maitohappobakteerit tuottavat ruoansulatusentsyymejä, tiettyjä vitamiineja, antibioottisia proteiineja sekä aineita, jotka aktivoivat valkosolujen toimintaa. Ne auttavat ruokaa pilkkoutumaan ja tasapainottavat bakteeriflooraa suolistossa.
Erilaisilla probioottikannoilla on siis merkittävä vaikutus terveyteen. EFSA:n mielestä osoitusketju ei ole ilmeisestikään aukoton. Joko kantaa ei ole identifioitu riittävän selkeästi tai terveysvaikutuksia ei ole osoitettu tarpeeksi vakuuttavasti.? Syynä on saattanut olla myös ihmisillä tehtyjen ns. humaanikokeiden puuttuminen tai niiden vaikutusten hyödyllisyyden aukoton toteaminen.
Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan maitohappobakteerien kohdalla ei enää saisi puhua edes probiooteista, koska sana itsessään on jo terveysväite. Tämä lienee takapakki esimerkiksi Valiolle, joka on hyvin laajasti mainostanut maitohappobakteereiden terveysvaikutteisuutta Gefilus-tuotteissaan. Monet yritykset ovat varmasti myös investoineet probiootteja koskevan tutkimuksellisen tiedon keruuseen tai teettämiseen.

Vitamiinien asema paras
Vitamiinien ja hivenaineiden osalta EFSAn lista näyttää hyvältä ja monet niitä koskevat terveysväitteet ovat sallittuja. Nykymaailmassa vitamiinien terveyttä edistäviä vaikutuksia on varmasti mahdotonta kieltääkään, sillä ne tiedetään ihmisille välttämättömiksi.
Elintarviketeollisuus näyttää täydentävän elintarvikkeita nyt terveysväitteen saaneella vitamiinilla. Esimerkiksi C-vitamiini on varsin edullista ja sitä lisätään elintarvikkeisiin.
Epäjohdonmukaista on se, että varsin pienillä määrillä saadaan laillisesti esittää terveysväittämiä. Tuotteessa on oltava ko. aktiiviainetta 15 % vertailuarvosta. Esimerkiksi C-vitamiinille vertailuarvo on 80 mg. Jo tuotteen sisältämällä 12 mg annoksella saa siis esittää C-vitamiinin terveysväitteen.
Samalla logiikalla voidaan tarkastella D-vitamiinia, jonka vertailuarvo on 5 µg. Näin ollen 15 % on vain 0,75 µg D-vitamiinia.
Tuotteen saa sanoa sisältävän runsaasti jotakin ravintoainetta, kun se sisältää 30 % vertailuarvosta. Näin elintarviketta tai ravintolisää, jossa on 1,5 µg D-vitamiinia voi mainostaa väitteellä "sisältää runsaasti immuunijärjestelmän normaalia toimintaa edistävää D-vitamiinia".
Kuluttajan kannalta tällainen markkinointi on tietysti harhauttavaa. EFSA korotti turvallisen päivittäisen saannin ylärajoja, koska EU maissa valtaosa väestöstä ei yllä tavoitetulle D-vitamiinitasolle. 0-1-vuotiailla EFSA:n yläraja on 25 µg/vrk ja 1-10-vuotiailla 50 µg päivässä.

Nivelaineille ei terveysväittämiä
Ihmisillä tehtyjä niveltutkimuksiakin on paljon. Kuitenkaan hyväksyttyjen listalla ei ole yhtään nivelterveysväitettä. Nivelruston ja -nesteiden rakennusaineet tunnetaan hyvin. Näitä ovat mm. hyaluronihappo, kollageeni, glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti.
Esimerkiksi inkivääriä ja MSM:ä käytetään nivelaineiksi. Niiden käyttö on auttanut monia kivun lievityksessä ja liikkuvuuden parantamisessa.
Niveltuotteiden terveysväittämän hylkääminen on maitohappobakteerien tavoin merkinnyt sitä, että olemassa olevin tutkimuksin ei ole pystytty EFSAa vakuuttamaan terveysvaikutuksesta - esimerkiksi siitä, että tietty ainesosa tai molekyyli tekee nivelessä jotakin sellaista, joka edistää sen terveyttä. Kokemuksellinen terveysvaikutus ei siis riitä, vaan se pitää tieteellisesti ja aukottomasti osoittaa.

Ravintolisät lääkkeellisessä tutkimussyynissä
Koko terveysväitteiden viidakko on vähintäänkin hankala. Ravintolisät ovat hyvin usein tiivistettyä ruokaa. Niitä valmistetaan täydentämään nykyaikana ravintoköyhäksi käynyttä ruokaa. Nyt niiltä kuitenkin vaaditaan samanlaista lääketieteellistä näyttöä kuin lääkkeiltä.
Rima on nyt niin korkealla, että vaivoin edes lääkkeiden tutkimustaso yltää tälle tasolle. Kyseessä on kuitenkin tavanomaisia elintarvikkeita ja ravintolisiä, joita ei ole ennekään tarvinnut tutkia tai määritellä lääkkeiden tavoin.
Kasviaineiden vaikutukset tunnettu vuosituhansia. Monet luonnonkasvit ovat terapeuttisia ja niistä myös lääketeollisuus eristää lääkeaineita. Jos elintarvikkeessa tai ravintolisässä on käytetty täsmälleen samaa kasvia kuin lääkkeessä, sitä ei kuitenkaan saa kutsua terveyttä edistäväksi. Lääkkeille tarkoitettu tutkimusmetodi ei siis sovellu ruoan tutkimiseen, joten menetelmät eivät kohtaa toisiaan.
Ja tämä on todella outoa: Lääketutkimus tehdään ihmisillä, joilla on jokin sairaus. Ravintolisistä tehdyt tutkimukset pitää tehdä aina terveillä ihmisillä - sellaisiin tutkimuksiin ei saa viitata, jotka on tehty muulla kuin terveellä populaatiolla.

Ainesosien yhteisvaikutuksia
Kynnyskysymyksenä näyttää olevan juuri yksittäisen aineen identifioiminen terveysvaikutteisiksi. Tämä on kuitenkin luonnonaineissa aika mahdotonta, sillä ne sisältävät useimmiten koko joukon erilaisia ainesosia, joiden yhteisvaikutus on monimuotoisesti terveyttä edistävä.
Esimerkkinä tästä on monia ainesosia sisältävä pakurikääpä. Pakurikäävästä ei ole pystytty identifioimaan pelkästään yhtä tiettyä ainesosaa, jolla olisi jokin selkeä, tieteellisesti ja aukottomasti osoitettava vaikutus ihmisen elimistöön. Terveyteen vaikuttavia aineita pakurikäävästä on löydetty yli 200. Joka ikisen ainesosan tutkiminenkin olisi melko mahdoton tehtävä.
Antioksidanttisuudesta kertova ORAC-arvo on pakurissa erityisen korkea. Viranomainen on antanut ymmärtää, ettei pakurikäävän ORAC-arvoakaan kertoa, koska samalla viitattaisiin antioksidanttisuuteen.
Pakurikäävän kohtalo Suomessa on ollut muutoinkin vauhdikas. Se asetettiin jokin aika sitten myyntikieltoon. Pakuri saatiin kuitenkin takaisin markkinoille, kun pystyttiin osoittamaan, ettei se ole uusi elintarvike ravintolisäkäytössä.

Punariisi ja melatoniini voittajia
Terveysväitteiden saaneiden listalta löytyy pari yllättävää voittajaa. Esimerkiksi fermentoidun punariisin saa sanoa edistävän normaaleja kolesterolitasoja.
Punariisiä saa sanoa terveysvaikutteiseksi, kun se sisältää 10 mg monakoliini-K:ta. Näin siis yhdessä terveellisen liikunnan, ravitsemuksen ja terveellisten elämäntapojen kanssa. Fimea on aiemmin ollut sitä mieltä, että punariisi on katsottava lääkkeeksi.
Melatoniini sai kaksi terveysväitettä. Myös rasvahapot olivat voittajien joukossa kolesterolin hallinnassa. Tosin sellaisiksi voi luokitella nimenomaan tyydyttymättömät rasvahapot, ei tyydytetyt. EPAn ja DHAn voi sanoa edistävän sydämen normaalia toimintaa.

Terveysväitteen hakeminen
Tuotteelle voi periaatteessa hakea terveysväitettä. Hakijana on silloin taho, joka myy tuotetta tai valmistaa jotakin raaka-ainetta. Hakemuksen tueksi on siis kerättävä vahva, tieteellinen näyttö.
Terveysväitehakemus toimitetaan kansalliselle viranomaiselle Eviraan, joka toimittaa sen edelleen EFSA:an. Siellä 20 asiantuntijan työryhmä, NDA-paneli, käsittelee asian.
Työryhmässä on ravitsemustieteen, biokemian, lääketieteen, farmasian alan ammattilaisia, jotka työkseen tutkivat ravinnon vaikutusta ihmisen terveyteen. Asiantuntemus näyttää painottuvan paljolti lääketieteen puolelle. Hakuprosessi kestää kuukausia tai jopa vuosia.
Terveysväitettä voidaan hakea myös vain omalle tuotteelle. Jos terveysväitettä hakee omalle tuotteelle, johon sisältyy julkaisematonta, salaista tutkimustietoa - ja haluaa sen pysyvän salaisena - käsittelyn voi saada nopeampaan prosessiin.
Käytännössä tällaisen tutkimustiedon kasaaminen on valtavan kallista. Alalla on arvioitu, että se maksaisi noin 200 000 euroa. Pienet ravintolisien toimijat eivät pysty tällaisiin investointeihin. Omaan käyttöön tarkoitettuja tutkimuksia teettävät ja tekevät lähinnä suuret lääkeyhtiöt. Luontaistuoteyrittäjän riskinä on luonnollisesti myös se, ettei tutkimusnäyttö riitä, jolloin siihen investoitu rahakin menisi tältä osin hukkaan.

Ravitsemusväitteet sallittuja
Hyväksyttyjen terveysväitteiden lisäksi ravitsemusväitteet ovat sallittuja. Ravitsemusväitteitä saa siis edelleen esittää, mutta ellei terveysväitettä ole saanut, ei saa antaa ymmärtää, että tuotteella olisi muita terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia.
Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Tällaisia ovat energiamäärä (kaloreina) ja ravintoaineet, joita tuote tuottaa tai sisältää.
Jokseenkin huvittavia terveysväitteitäkin listalta löytyy. Terveysväitteen on saanut mm. vesi - tuo voiteista vanhin. Väite kuuluu: "Vesi edistää ruumiinlämmön normaalin säätelyn ylläpitämistä". Sen verran saa siis veden terveysvaikutuksista mainonnassa puhua. Myös sokeriton purukumi, makeutusaineet ja aktiivihiili selviytyivät voittajaksi.
Listalla on myös ihan tavallista ruokaa: liha ja kala. Tasapuolisuuden vuoksi listan tarkastelija jää kaipaamaan yliopistotutkimuksin terveellisiksi todettuja metsämarjoja ja paljon puhuttuja kasviksia!

Terveysväitteiden rajoittaminen merkitsee sitä, että lähes kaikkien luontaistuoteyrittäjien markkinointi menee uusiksi. Terveysväiteasetus ja hyväksytyt terveysväitteet ovat lainvoimaisia koko EU-alueella. Selvimmin rajoitukset näkyvät terveyskaupoissa myytävissä pakkauksissa ja tuotteita koskevissa esitteissä. Valtaosa pakkauksista on pitänyt laittaa uusiksi.
Terveysväittämien rajoitus ei kenties tule kuitenkaan näkymään terveyskaupoissa.Opastus on ennenkin ollut sitä, että kuluttajalle kerrotaan ainesosien vaikutuksista. Heidän tietonsa perustuu heidän omaan koulutukseensa ja on tuotteista riippumatonta.
Terveyskaupoissa työskentelee luontaistuotealan ammatillisen koulutuksen saaneita henkilöitä, kuten luontaistuoteneuvojia ja fytonomeja. Fytonomeja on koulutettu Helsingin yliopistossa jo noin 250 henkilöä, ja heidän koulutus painottuu farmakognosiaan ja fytoterapiaan.

Terveysviestinnän haaste
Käytännössä voitaisiin ajatella, että tuotteiden terveysvaikutuksista ei saa puhua, mutta vaikuttavista aineista kyllä. Asiakkaille jaettava materiaali tulee kenties olemaan enemmän yleisen tason tietoa vaikuttavista aineista sen sijaan, että tarjotaan tuotekohtaista tietoa. Sananvapautta tässä tuskin pystytään rajoittamaan, joten suullinen terveysviestintä sinänsä varmaankin säilyy ennallaan
Jos tiukkoja tulkintoja seurataan kirjaimellisesti, viranomainen voi lähteä myös siitä, että terveyskaupassa käyty keskustelukin voidaan katsoa markkinoinniksi, jolloin sen pitäisi noudattaa hyväksyttyjä terveysväittämiä.
Voi olla, että markkinoinnin kärki muuttuu siten, että vitamiinit ja hivenaineet painottuvat, sillä ne ovat saaneet eniten terveysväitteitä, hän sanoo.
Etukäteen on pyritty arvioimaan, miten uusi tilanne tulee vaikuttamaan yritysten toimintaan, myyntiin ja markkinointiin - ja jopa työllisyyteen. Selvitysten mukaan asialla koetaan olevan negatiivinen vaikutus niihin kaikkiin.

Kuluttajien, toimittajien ja asiantuntijoiden rooli
Tiedon jakamisessa arvoonsa nousevat nyt terveyskauppojen lisäksi media, fytonomit ja monet muut asiantuntijat sekä tietysti kuluttajat, jotka voivat välittää kokemuksiaan ja tietoaan esimerkiksi Internet blogeissaan. Varjopuolena on myös se, että tiedon tarpeessa kuluttaja voi kääntyä ulkomaisten verkkokauppojen puoleen ja tilata tuotteita niistä.
Toimittajien roolikin tulee korostumaan asiassa, sillä toimittajat voivat edelleen haastatella kuluttajia ja eri alojen asiantuntijoita.
Jos tuotteen markkinoija, valmistaja tai myyjä käyttää asiakkaalta saamaansa käyttökokemusta, tilanne on toinen. Maksetuissa mainoksissa tulee olla tarkkana, kun kuluttaja kertoo tuotteen vaikutuksista. Jos siis mainokseen sisältyy kuluttajan kokemus, sen tulee olla linjassa hyväksyttyjen terveysväitteiden kanssa.
Tilanne voi olla silloin todella outo, koska silloin markkinoija joutuisi kertomaan kuluttajallekin, mitä hän voi käyttäjäkokemuksessaan sanoa. Ja ilman lupaa terveysväitteisiin, tavallisten kuluttajien kokemustenkin jakaminen voi mainonnassa olla melko vaikeaa.
Teksti: Merja Elisabeth

Punariisin sallittu terveysväite: Punariisin monakoliini-K edistää veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina.
Saksanpähkinän sallittu terveysväite: "Saksanpähkinät edustavat verisuonten elastisuuden paranemista".
Kauran ja ohran sallittu terveysväite: Kaurasta ja ohrasta peräisin olevien betaglukaanien nauttiminen osana ateriaa auttaa vähentämään veren glukoosipitoisuuden kohoamista kyseisen aterian jälkeen. Betaglukaanit edistävät veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina.
Oliiviöljyn sallittu terveysväite: "Oliiviöljyn polyfenolit edistävät veren rasva-aineiden suojaamista hapettumisstressiltä."