VALOKUVAUSNÄYTTELY: ELÄMÄN PISAROITA - Cafe Intro, Kerava 18.8.- 12.9.2015

Luonto on elossa; siinä tapahtuu koko ajan liikettä ja muodonmuutosta. Luonnon eräs kiehtovampia ilmiöitä on vesi, elämän edellytys. Se näyttäytyy pisaroina, merinä, jokina, lampina, sateena, usvana, jäänä ja lumena.

Jokainen vesipisara on ainutlaatuinen. Katsoessamme vaikka virtaavaa jokea, se on joka sekunti uusi. Samat pisarat eivät näyttäydy koskaan uudelleen. Veden täytyy olla liikkeessä ja virrata jatkuvasti, jotta se jatkaisi olemassaoloaan.

Ihmisen kokemus elämästä on kuin virtaava vesi: niin pian ohitse kulkeva ja samalla kuitenkin lähes ikuinen. Elämämme koostuu pienistä paloista, osa-alueista, jotka löytävät toisensa pikku hiljaa uusien oivallusten myötä. Vastaanotamme elämänkokemuksemme joskus pisaroina, joskus kuohuvan kosken voimalla.

Luonnon suuret olomuodot yleensä huomataan paremmin kuin pienet, herkät yksityiskohdat.

'Pieni on kaunista', kuuluu sanonta. Näin on minullekin. Kulkiessani luonnossa tunnen vetoa lähes huomaamattomiin ilmiöihin - oli kyse sitten pienistä vesipisaroista, kasveista tai elävistä ystävistämme. Moni sanoo esimerkiksi hämähäkille "hyi". Mutta kun tarkemmin katselee sen touhuja, ymmärtää senkin ainutlaatuisuuden, mielenkiintoisuuden ja kauneuden.

Valokuvaus on ollut pitkään osa työtäni, mutta luontokuvaus on vasta viime vuoden aikana innostanut enemmän harrastuksena. Nyt se tuntuu ajaneen jopa musiikin ohi.

Valokuvaajana olen enemmän harrastelija kuin ammattilainen. Koen kuitenkin innostavaa, melkeinpä pakonomaista tarvetta tallentaa kuvia, joihin silmäni satunnaisesti osuvat. 
En ole suunnitelmallinen kuvaaja enkä juuri valmistaudu kuvaamiseen. Jokainen reissu luontoon on täynnä yllätyksiä ja siksi ennakoimattomuudessaan mielekäs. Saatan loputtomiin katsella jonkun metsän pienen ötökän elämää. Keravalaisen lammen sorsatkin ovat tarjonneet paljon hupia omilla touhuillaan. Olen oppinut kunnioittamaan myös muurahaisten ja hämähäkkien loppumatonta ahkeruutta.

Ennen muuta olen kuitenkin 'pisa-rafriikki'. Rakastan tapaa, millä sadepisarat ja aamukasteen helmet esittäytyvät valossa ja varjossa.

Cafe Intron näyttely oli minulle ensimmäinen. Olin erityisen iloinen saadessani pitää sen juuri kotikaupunkini kahvilassa, Cafe Introssa, sen musiikillisen rennossa ilmapiirissä.

HETKIÄ LUONNOSSA - valokuvanäyttely 3.-30.11.2015 Keravan kirjastossa

Luonto on ihmiselle voimavara.  Parhaimmillaan se tuntuu pysäyttävän ajan ja vievän kuin toiseen todellisuuteen. Luonto auttaa ihmistä saamaan yhteyden myös omaan sisimpäänsä. Jokainen luonnossa liikkuva on varmasti kokenut sen hoitavan ja voimauttavan vaikutuksen. Erityisesti me kaupunkilaiset tarvitsemme pysähtymistä ja tätä luontaista stressinhoitokeinoa.

Jokainen hetki luonnossa on ainutlaatuinen, jos uskaltaa herkistyä aistimaan ympärillä olevan monimuotoisuuden, voiman, pienet yksityiskohdat, värit ja muodot.

Erilaiset vuodenaikoihin liittyvät luonnonilmiöt ovat tavattoman kiehtovia. Sama kohta luonnosta - sama puu, sama lammikko, sama ruohonkorsi - pukeutuu lukemattomiin asuihinsa vuodenaikojen tai vuorokauden aikojen vaihtuessa.

Seisoessani esimerkiksi Tuusulan järven rannalla, erään venelaiturin päässä, huomasin miten erilaiselta maisema näyttääkään, kun kääntyy hieman toiseen suuntaan. Ottamani kuvat näyttivät kuin ne olisivat ihan eri järveltä. Toisella puolella avautui auringon keltaisuus ja toisella puolella jo syksyn tuoma tummien värien kylläisyys (kuvat oikealla).

Meillä keravalaisillakin on todella ihana luontomaisema Keinukalliolla metsineen ja polkuineen, vaikka meiltä järvi puuttuukin. 

Tämä näyttely on toinen ja esillä oli tällä kertaa maisemakuvia.